HELENA SALAKKA

Minusta oli jo kovaa vauhtia kehittymässä istumatyöläinen. Ehdin työskennellä yli 10 vuotta tietokoneen ääressä muun muassa toimittajana ja voivotella monet kerrat niska-hartiaseutuni jumituksia. Sitten alkoi tapahtua. Hankimme työkaverini kanssa kepakot ja lähdimme niiden kanssa aina silloin tällöin ulos heilumaan muutamaksi minuutiksi. Työpaikallamme alkoi kokousjumppakäytäntö, jonka tavoite oli katkaista istumista kokousten aikana. Aloin kiinnittää huomiota työpisteeni ergonomiaan ja siihen, että katkaisen istumista aina kun mahdollista työpäivän aikana. Kolme vuotta sitten tein radikaalin ratkaisun ja irtisanouduin vakituisesta viestintäalan työpaikastani - tahdoin vaihtaa kokopäiväisen tietokoneen ääressä istumisen kouluun ja työhön nuorten parissa. Olen vaikuttunut siitä vapaudesta, jolla aineenopettaja voi tehdä työtään oppilaidensa kanssa. Opin kollegoiltani, että ihan perinteinen luokkahuone taipuu moneen tuntien aikana. Luokkahuone ei ole vain pulpetteja vaan myös lattiapinta-alaa ja seiniä. Aloin kokeilla, miten voin hyödyntää koko luokkahuonetta, koulun käytäviä, auloja ja pihapiiriä eri tavoin kielten opetuksessa. Selvitin myös, mihin kaikkeen koulun tietokoneet, tabletit ja oppilaiden omat älypuhelimet taipuvat. Kokeiluni yläkoulussa ovat olleet hyvin arkisia. Kun opettelimme ruotsin kielen lukusanoja, jokainen oppilas käveli niin monta askelta kuin hänellä, omalla äidillä tai mummolla oli ikää ja laski lukusanoja samalla ruotsiksi. Kun opettelimme prepositioita, menimme konkreettisesti pulpettien eteen, taakse, päälle ja alle. Yhdestä jalkapalloilevasta nuoresta naisesta tuli luokkamme taukoliikuntavastaava. Oppilaat sanelivat käytävässä Autorap-sovellukselle sanarimpsuja, jotka oli hyvä osata ulkoa. Pyrin siihen, että kokeilen joka tunti jotain helppoa tapaa, jolla saan oppilaat ylös istumasta ja liikkeeseen edes hetkeksi. Tämä ei tarkoita, että olisin jotenkin erityisen liikunnallinen ihminen. Päinvastoin. Olen aivan tavallinen keski-ikäistyvä perheenäiti, joka ei treenaa maratonille. Olen innostunut opetuksen liikunnallistamisesta siksi, koska olen nähnyt sen positiivisen kierteen, jonka se saa aikaan oppilaissa. Kun vireystila pysyy yllä, myös oppiminen helpottuu.